Taidan olla poikkeus, sillä minua ei juuri kiinnosta mitä muut ihmiset tekevät työkseen. Keskustelut kiinnostavat enemmän. Aina kun minulta kysytään, mitä joku tuttuni tai kaverini tekee työkseen, joudun sanomaan että en tiedä tai muista.
Mulla on sama! En myöskään oikein osaa sanoa oikein kenenkään ikää, ja hämmennyn aina kun joku on osannut panna merkille oliko henkilöllä johon juuri tutustui sormusta vai ei.
Oli oikein hyvä kirjoitus. Onko ihmisarvo siitä kiinni, onko työtön? Työttömät myös niputetaan yhteen, vaikka ei pitäisi. Jokaisella on omat historiansa.
Tuntuu suomalaisen kulttuurin yks kulmakivistä olevan se, et työ määrittää ihmisen arvon. Sen takia hallituksen on ollu helppo omaksua ja myydä ajatus työttömistä laiskoina loiseläjinä, jotka elävät leveesti valtion rahoilla ilman aikomustakaan työllistyä. "Sietävätki saada runtua, lusmut."
Ihminen määritellään usein ensisijaisesti juuri työn kautta. Kun tapaa uuden ihmisen, kysytään monesti ensimmäiseksi, että mitä teet työksesi. Ikään kuin se olisi ihmisessä tärkeintä. Toki moni kysyy niin koska asia sinänsä kiinnostaa, mutta
Niillä virkailijoilla on tällä hetkellä sellaiset reippaat 300 000 asiakasta, jotka kaikki pitävät itseään huippupätevinä jos jonkinlaisiin tehtäviin. Varmaan ilo heille kuunnella kitinää joltain "karjalaisaktivismologiasta" valmistuneelta tyypiltä samalla kun lääkäreitäkin on työttöminä.
Uskon sen. Sen yhden kerran kun olen asioinut ”työkkärin” kanssa 2020-luvulla oli kyllä sellainen kokemus että jäi kuva ettei siellä ketään kiinnostanut.
Näillä nurkilla yksi konservatiivi politiikko ihmetteli miksi ihmiset tekevät kolmeakin osa-aika duunia, mikseivät mene hyväpalkkaiseen duuniin. 🤯 Sitä oli haastateltu ohjelmaan työttömyydestä ja matalapalkkaisten toimeentulo ongelmista.
Minylla on ollut työttömyysjaksoja, koulutusta vastaava työtä ei paikkakunnalla, ja toisaalta olen ollut ylikoulutettu. Tilanteeseen voi suhtautua antamatta sen vaikuttaa ihmisarvoon, jos mahdollista tehdä mielekkäitä asioita palkkatyöttömänä. 1/2
Mutta nyt olen ikäni puolesta vaikeastityöllistyvä, eikä enää niitä lannistavia vaatimuksia Työmarkkinatorilla, joiden kanssa nuoremmat painiskelevat. 2/2
Kiitos kirjoituksesta. Sain sieluuni pysyvän haavan, kun 90-luvun lamassa olin työtön ja eläinlääkärisetäni tuli perheineen kylään. Tarjoilut oli mitä oli ja setä kannusti minua lausumalla: ”No itsehän olet itsesi tähän jamaan ajanut.”
Kiitos kirjoituksesta. "Ylipäätään ajatus siitä, että työttömyys on ensisijaisesti yksilöstä kiinni, on absurdi." Juuri näin. Toisinaan riittää, että olet täyttänyt 55 vuotta, puhumattakaan työmarkkinatilanteesta ylipäänsä.
Jep. Molen ollu työtön vuosia. Työkyvytön hoitavien tahojen mukaan 100% kunnossa kelan- ja vakuutuslääkäreiden mukaa. Työkkäri ei ole pitänyt työnhakuvelvoitetta.
Nyt 3v aktiivisen kuntoutuksen jälkeen olen osa-aikaisena ja ei sekään riitä monille. Vaikka tietävät terveyteni ongelmat.
Varmaankin ihmiset yleensä arvostavat – aivan kuten itsekin! – mutta pelkäävätkö työnantajat mahdollista negatiivista huomiota? Olen toiminut aikoinaan työnantajana, ja sen kokemuksen pohjalta sanoisin, että palkatakseni ihmisen jolla on tietty julkisuuskuva niin tuon kuvan pitäisi sopia 1/
yritykseni toimintaan. Koska itse toimin teknisellä alalla (IT), en pysty tarkasti arvioimaan miten tämä pätee sinun erityisalaan, mutta arvelisin työnantajan haluavan pystyä hyödyntämään taitojasi/kokemuksiasi täysimääräisesti – tai ainakin niin, ettei em. ole haittaa => jokin ideologinen järjestö?
Monet ovat minulta kyselleet, miksi olen niin usein negatiivinen ja kyyninen enkä luota ihmisiin. Joka kerta minä vastaan, että työttömänä sitä näkee ihmisten sieluun. Aivan liian monilla se ei ole kaunis.
Pahinta on se, kun näkee miten työttömyys ajaa pitkittyessään ihmisen toivottomuuden ja alistuneisuuden tilaan, josta ei enää näe tietä ulos. Hyvä hallitusohjelma -mantran toistaminen ei muuta sitä, että työttömyys on lisääntynyt järkyttävästi ja tästä suosta nouseminen tulee olemaan tuskallista.
Erinomaisen valaiseva kirjoitus työttömyydestä. Tuntuu, että Suomessa työttömyyden hoitamisesta on jääty 80-luvulle, jolloin oli vallitsi lähes täystyöllisyys. Mitähän työttömien ruoskimisella ja nöyryytyksellä on tarkoitus saada aikaan? Kun töitä ei ole kaikille, niin niitä vaan ei ole.
Muutenkin Suomessa ihmisarvo on sidottu työhön : vammaiset, sairaat, eläkeläiset ja työttömät, arvottomia. Jos ei ole työssä ei ole kukaan. Näin päättäjät arvostaa kansaa eli siis ei arvosta. Vaikuttaa että työssä oleviltakin halutaan kaikki oikeudet pois. Kelvataan ehkä äänestämään🤔
Höpö höpö. Asu vuosi vaikka Saksassa niin näet millaista on työttömiin, vammaisiin, sairaisiin ym. kohdistuva ylenkatse ja halveksunta. Suomessa on verrattain inhimillinen kohtelu kaikkia noita ryhmiä kohtaan.
Mie olin -90 luvun lama-aikana toista vuotta työttömänä. En kelvannu mihinkään. Menin Hesuliin kiinteistönhoitajaksi. Parin kuukauden jälkeen hain töitä. Seuraavana päivänä tuli kolme kutsua haastatteluun ja sain valita minkä tarjouksen hyväksyn. Tuskin olin parissa kuukaudessa miksikään muuttunut.
Comments
Mutta hyvä kirjoitus.
T. Vuosituhannen alussa 6kk:n työttömyyden kokenut.
Osuva kirjoitus.
Ehkä ensimmäiseksi voisi kysyä sen sijaan vaikka että mitä mukavaa sanoit viimeksi toiselle ihmiselle.
t. Pitkäaikaistyötön kipukroonikko
Kiitos ❤️
Nyt 3v aktiivisen kuntoutuksen jälkeen olen osa-aikaisena ja ei sekään riitä monille. Vaikka tietävät terveyteni ongelmat.
https://yle.fi/a/3-10786073
Meitä on varmasti hyvin monta joiden mielestä kenenkään ihmisarvoa ei mitata sillä mitä työtä tekee tai tekeekö työtä ylipäätään.