Hmmmm. En taida katua kovasti jotakin tekemääni. (Se ei tarkoita sitä ettenkö olisi tehnyt asioita, jotka olisi hyvällä harkinnalla voinut jättää tekemättä.)
Jos kaivelen katumuksen tunnetta, niin löydän sen ennemmin sieltä suunnasta, että mitä olen jättänyt tekemättä.
Jäin oikein miettimään tätä kuviota. Enkä ihan heti keksi, minkä laittaisin tuohon. Toki, paljon on tullut huonoja(kin) päätöksiä tehty. Ihan jatkuvastikin.
Mutta katuisinko jotain oikeasti niin paljon, että se olisi yksittäisenä jäänyt painamaan mieltä. En tiedä.
Enemmän se liittyy siihen, millaisen fiiliksen on jättänyt ihmisiin tietyissä tilanteissa. Siitä ilahduttavaa, että mitään yhdessä käsittelemätöntä ei (tietääkseni) ole, mutta aina voi todeta, että paremmin olisi voinut.
Näitä on ehkä enemmän. "Miksen tuota hoksannut." tai "Miksi ihmeessä pitikin toimia noin??" Just siltä kantilta, että on sanonut (tai ollut sanomatta) jotain (epä)sopivalla hetkellä. Tai muuten ollut käytöksen osalta vähän uuvatti.
Tiedostan siis hyvin vahvasti sen, että jokaisella päätöksellä on puolensa. Ja vaikka nyt muutaman kuvion osalta tuntuu, että olisiko pitänyt päättää toisin, niin se päätös oli tehty silloin ja siinä tilanteessa. Ja myös toisaalta, toisin tehty päätös olisi aiheuttanut omat ongelmansa myöhemmin.
Comments
Everything I ever do
Every place I've ever been
Everywhere I'm going to
It's a sin"
Jos kaivelen katumuksen tunnetta, niin löydän sen ennemmin sieltä suunnasta, että mitä olen jättänyt tekemättä.
Mutta katuisinko jotain oikeasti niin paljon, että se olisi yksittäisenä jäänyt painamaan mieltä. En tiedä.
Se ei sulje pois sitä, ettei tietyt asiat hävettäisi.
Siis kaikenlaista pientä ja jokapäiväistä kyllä tulee mieleen, mutta se on elämää. En minäkään ihan kaikessa onnistu. Etenkään perheen osalta.
Toki olis myös pitänyt osata 🤔