Syväsukellus Bachin h-mollimessun Nicenum-osaan, josta valittuja herkkupaloja esitämme Puijon kamarikuoron konsertissa toukokuussa. En ole koskaan koskenutkaan mihinkään näin vaikeaan.
Comments
Log in with your Bluesky account to leave a comment
Oon pintaa rapsuttaessani siinä uskossa, että ukko Bachin teologinen ajatus tätä säveltäessä on timanttia mutta hankalasti kaivettavissa. Niinhän se on usein, riemukkaat Verta pakkiin-tyyppiset kuviot on helppoja ja hauskoja, mutta kaidan tien koraalit niin raskaita että tän aasin selkä ei kestä.
Sitten sanat. Ei näissoo mitään järkeä. Koko ajan tulee rytmistä källiä rytmisen källin perään, eikä Bachille normaalia hahmontunnistusta ja toistoa pysty käyttämään. Ja miksi se kaksiviivainen ylläri ruukkaa olla jossain siellä fis2 ja gis 2 seudulla? Ja missä ketaleessa täällä muka hengitetään?
Sitten tajusin, että ykkössopraano vetää tässä ihan omaa linjaa, ja iskun paikka taitaakin sijoittua tajsi ykkösen sijaan...jonnekin muualle. Ei ihme että menee vaikeeksi kun laulaa koko ajan omaa biisiä kun kaikki muut vetävät sitä omaansa.
Ensimmäinen, toinen, ja kymmenes tunne Credo in unum dem-osaa harjoitellessa oli epätoivo siitä, etten tajunnut missä isku on. On niin sekaisin ettei lattiaan osu. Kuuntelin repeatilla, ja aloin hahmottaa Bachille tyypillisen tavan esittää joukon yhteisen iloisen mielipiteen riemukkaalla älämölöllä.
Comments