Profile avatar
hoottipyon.bsky.social
Paikallinen manuliharrastaja || No one in this world dislikes maids. II revo revo REVO ;_____;
371 posts 181 followers 55 following
Prolific Poster
Conversation Starter

Hän

Ärsyttää myös että oletetusti aikuiset ihmiset eivät pidä paikkoja siisteinä. Kaikkialla on sellaista epämääräistä möhnää ja eilen hinkkasin naisten vessaa edes vähän puhtaammaksi. Katsotaan saanko siisteyshepulin alkuviikosta ja laitan siivousvaihteen päälle.

En ole ihan varma siitä että miten pärjään jaetussa asumisessa. Pitäisi olla kymmeneltä hiljaisuus mutta niin vain joku aloitti eilen kokkaamisen puoli yhdeltätoista ja koska olen suhteellisen lähellä keittiötä, kuulin kaikki pannujen kolistelut. Pitää ostaa korvatulpat.

Siitäkin huolimatta että nukuin pommiin, ehdin 5 min etuajassa shinkanseniin jolla matkustan kohti Kiotoa! Tänään on vuorossa Pretty Cure 2,5d-musikaalin kakkososa johon onnistuin taistelun jälkeen saamaan liput. Ykkösosan näin 2023 eli tämä oli hauska jatkumo!

Tokiossa on kevät ja pakkasessa viihtyvä mieleni ei ollut tähän valmis! Talvitakki ja villasukat ovat liikaa.

Mietin että voisin tehdä vielä ketjun reissun aikana luetuista kirjoista (jotta en itse unohda niitä)!

Reissu päättyy vielä inakampaan pikkukylään ja takaisin pääsee samalla junalla. Oliko tässä matkassa järkeä? En tiedä mutta asioissa ei aina ole.

Juna pysähtyy muuten Osamu Dazain kotikylässä Kanagissa ja paluumatkan junakin on osuvasti Hashire Melos (jota en ole lukenut mutta joka pompsahtelee paljon animessa ja musiikissa, viimeksi olen popittanut Burn Out Syndromesin Bungaku Shoujoa kautta)

Reissu lähtee aikaan pysähtyneeltä asemalta ja kulkee läpi Aomorin peltojen. Tuntuu kuin olisi Kenji Miyazawan kirjojen hahmo

Istun keskellä Aomorin syvintä inakaa koska halusin harrastaa junia. Syrjäisellä Goshogawaran asemalla kulkee talvisin kolmesti päivässä 40-luvun vanha juna jossa on vielä lämmittävä liesi.

Olen Aomorin maaseudulla ja täällä on ihan oikeastikin 3 metrin lumikerrokset tien reunassa. Olin luullut että tämä on jotenkin harvinaista mutta ei vaan ihan normaali helmikuun päivä.

Lomailu tekee hyvä: olen nähnyt jo paljon uusia juttuja, syönyt hyviä ruokia ja lukenut viisi kirjaa junissa istuessani. Se rentouttaa ja palauttaa.

Olen ollut nyt viikon ja päivän matkalla (alun sekoiluja ei lasketa) ja tuntuu että olisin ollut lomalla jo ikuisuuden. Se on kyllä hyvä juttu koska vielä ennen joulua tuntui että lomaan on ikuisuus.

Löysin myös ihan superhienon akryylistandin jossa pitäisi olla manuli mutta en nyt ihan löydä sitä

Olen aikuinen ja käytän rahani järkevästi eli ostan hassun kissapurkin jonka nimi on harapekoanimal

Tänään en syönyt muuta jännää kuin tämän sudenpääjutun. Se oli hyvää.

Reissun ensimmäinen pidempi reissu on nyt suoritettu! Sapporo koettu jälleen ihan kivaksi ja Asahiyaman eläintarhassa käyty kahtena päivänä! Sitten kylpälähotellin kautta kohti Tokiota josta matkatavaroiden droppaamisen jälkeen kohti Kiotoa ja Nagoyaa.

Rakas päiväkirja. Istun aivan täydessä bussissa, vieressäni seisoo toinen turisti jolla on muki kaljaa kädessään ja jos selviän tästä matkasta ilman että haisen asahilta, se on ihme. Pelottaa koska koko omaisuuteni kastuu muuten ja minulla on vain yksi takki mukana.

Uusi juna kokeilussa eli Okhotsk. Tällä pääsisi ihan Hokkaidon toiseen päähän mutta jään matkalla pois.

Mangasarja jossa 30-vuotiaat neidot syövät tiensä Hokkaidon läpi: kiinnostaa

Luin viimein sen kirjan jota olen odottanut vuosia: chick lit-kirjan joka ei päättynyt siihen että päähenkilöneito löytää miehen!!!!!!

Lumimyrsky muuttui täydelliseksi talvipäiväksi!

Kun on hyljepannaria tarjolla, pitää sitä syödä.

Kannatti kyllä taas olla neuroottinen lähtijä: koska heräsin aikaisin, saatoin hypätä tuntia aiempaan junaan ja ehdin aamupalalle ja siitä vielä suoraan siihen bussiin johon halusin. Jos olisin tullut myöhemmin, bussi olisi mennyt täyteen (se on nyt täynnä ja kahden bussin verran väkeä jäi asemalle)

Asahikawassa kunnon lumimyräkkä mutta eteenpäin sanoi suomalainen varhaiskeski-ikäinen lumessa ja lähti kohti eläintarhaa.

Shanghain valot tai Sapporon lumiset kadut. Tuntuu kun ei olisi koskaan kotoa lähtenytkään

En saisi tuomita ihmisten herkkuja mutta mitä hemmettiä.

Miku on ratikka

Risottoa tosi söpössä pikkupaikassa hämärän kellarin perällä. Makuna neljä juustoa

Oli kiva reissu sitten takaisin Helsinkiin

Aina saa hävetä meitä ulkomaalaisia. En tajunnut että junaan piti olla istumapaikka mutta onneksi asemahenkilökunta pelasti ja junakin tulee vasta parin minuutin päästä.