Profile avatar
vesaerapolku.bsky.social
Aurajokilaaksolaista mielenmaisemaa. Perhe ja hyggeily voimavarana, kuten myös kulttuuriharrasteet, kaikessa laajuudessaan. Psykiatrista hoitotyötä kesästä ’96
56 posts 90 followers 100 following
Regular Contributor
Active Commenter

Rouvan kanssa vuosipäivätreffeillä. Macbeth. Kari Heiskasen ohjaustyö Turun Kaupunginteatterissa ei jättänyt kylmäksi. Vaikka Lady Macbeth miestään kannustikin jättämään poliittiset vastustajansa kylmäksi. Vallanhimo ja syyllisyys. Ajaton teema juuri nyt. Kun mikään ei ole pyhää.

Levoton Tuhkimo. Elokuva oli hyvä, aluksi toisiintui sukupolvikokemus menestyksestä, mutta loppua kohti alleviivautui ihmisten välinen draama. ”Missä välissä mä teen biisejä?” Tähän kysymykseen kulminoitui paljon, lopulta kaikki?

Queens of the Stone Age. Elokuussa Suomeen. Moni liputtaa Sings fir the Deaf - levyn nimeen. Itselle eka levy ja etenkin Lullabies to Paralyze ovat tärkeitä. Uusimmat levyt kestävät toki myös hyvin kuuntelua. Joten, keikalle. Lippu hankittu. Jotkut bändit vaan täytyy nähdä. QotSA?

Valta vaihtuu kohta rapakon takana ja herra 47 kulkee kriisistä kriisiin komein askelin. Illan elokuvaa katsoessa jään miettimään, millä mielin herra 47 elokuvaa katsoisi?

Turun Tuomiokirkossa soi eilen Bach, Jouluoratorio. Paljon oli väkeä kuuntelemassa ajatonta esitystä, joka on soinut jo lähes 300 vuotta iloksemme. Musiikki on kuin aikakone, sävelet soivat ja laulu soljuu. Kuulija antaa merkityksen kuulemalleen.

Turun Logomossa soitti Paradise Lost. Seurasin bändin komppikitaristin Aaro Aedyn soittoa muutaman metrin päästä. Kyllähän nämä eleettömät hahmot ovat bändien todellinen tukiranka. Sympatiat puolellaan. Ilta oli hieno ja bändi soi yhä tanakasti. 35 vuoden kokemuksella. Musa on parasta livenä.

No niin. Tästä se lähtee. Reipas neljä tuntia eskapismia. Kaukana kavala maailma.

Eilen iltaa elokuvissa. Extended-versio keskimmäisestä Sormusten Herra - elokuvasta, viikko sitten ensimmäinen osa. Hyvässä salissa äänimaisema on isossa osassa. Kuten on Raision Myllyn Finnkinon ykkössalissa. Viikon päästä saagan päätösleffa. Hieman apeaa katsottavaa, sota-aikaan peilaten.

Kun on taitoa varioida musiikki mieleisekseen, voi siitä luoda oman maailmansa, kuten Iiro Rantala tänään Turun Sibeliusmuseossa. Olipahan kokemuksellinen konsertti!

Nyt kun on tämän mieluisan leffan nähnyt muutaman kerran niin tänään keskityin kuuntelemaan. Paljon on sellaista, jota ei tiedostaen tule kuunnelleeksi. On monipuolinen leffa ja tarina.

Järviradiossa luettiin uutisia. Tekoälyn voimin. Toistoa ja asiavirheitä. ”Suomi liittyi epävirallisesti Natoon huhtikuussa 2023.” Tarkkana saa olla.

Yhdestä somekeskustelun käänteestä se lähti. Yläasteella suosikkisarja. Ja taas mennään dvd-hankinnan myötä. Jotkut asiat ei muutu, 35 vuodessa.

Kantri on isoa musaa Tennessee - Texas - akselilla. Kantrirokki jytää nasevasti näillä levyillä. Ollut positiivinen löytö.

Puoliaika käynnissä. On vaikuttava esitys meneillään. Kiertue on pitkä. Alkaa tänään Turusta päättyy juhannuksena. Melkoinen produktio.

Turun Tuomiokirkossa häivähdys 1500-luvun tunnelmaa. Italialainen messu, viisi kuoroa ja paljon renessanssisoittimia. Ajatonta tunnelmaa, kauniita harmonioita ja vahvaa dynamiikkaa. Upea hetki.

Sukset. Liian kylmä hiihtää. Mutta miten mahtaa laulu raikaa tulevilla keikoilla? Tulee pitkä ja kuuma kesä, sekös naisia naurattaa.

Kuolleet lehdet. Minä pidin elokuvasta. Kaikki oleellinen sanottiin. Muutoin vaan oltiin. Sekin on tärkeää.

Joulurauha julistettu, perhepiirissä seurusteltu perinteisin rituaalein. Nyt on aika rauhoittua Vatikaanin Joulumessun äärellä. Ottaa sen sanoman joulurauhaansa, jonka tuntee omakseen.

Ruotsissa 8v tytön vanhemmat olivat sanoneet, ettei hän voi saada yksisarvista, koska tarvitsee yksisarvisen pitämiseen lääninhallituksen luvan. Tyttö haki lupaa ja sai sen, edellytyksinä että hän sellaisen löytää ja lähettää kuvan lääninhallitukseen.

Kasiraidasta tarttui matkaan Mickey Hart - levykäinen. Olin jo valinnut Grateful Deadiä vinyylinä Workingman’s Dead, kun myyjä suositteli oheista plattaa. Se ei kuuntele joka pelkää.

Humour as a defence against disinformation, featuring yours truly and @darthputinkgb.bsky.social. www.is.fi/ulkomaat/art...

”Terveiset Atlantilta. Merikarhun askeleet jäisellä kannella, pohjanmiesten oikeutettu raivo hirmumyrskyn edessä, kun pyörremyrsky on saapumassa ja uhkaamassa hajottaa ja viedä kaikki nuotat ympäri Jäämerta.” Pitäisiköhän keittää perunat ja avata sillipurkki?

Pari älppäriä tänään kantaäxästä. Byrdsin Greatest Hits ja Whiskey Myers. Mud on hyvä levy ja muutoinkin tästä southern countryrock-orkesterista on tullut intoiltua. Eikä vähiten Yellowstone-vierailunsa vuoksi. Soittivat siin tällä levyllä olevan kauniin Stone-balladin. Hieno orkesteri.

Spotify heitti vuositarinan kuunteluhistoriastani. Talvi on näemmä albumeihin tutustumisen aikaa. Vuoden aluksi soinut Tom Waitsin Raindog, The Byrds: The Notorius Byrds Brothers sekä Whiskey Myersin Early Morning Shakes. Jälkimmäiset tuli ostettua älppärinä, sittemmin. Tähän toimii Spotikka.

Newcastle United voitti kotonaan Chelsean 4-1. Tasaisessa sarjassa voitot ovat elintärkeitä.

Älppärikokoelmaa kartutetaan levy kerrallaan. Jo yli 40 vuoden ajan. Tänään vuorossa The Byrds ja heidän vitoslevynsä. David Crosby erosi bändistä kesken levytysten, ei se aina suju. Mutta levystä tuli hyvä. Ostettavaksi 55 vuoden jälkeenkin.

Parturissa käynti jäi ysärille, sattuneesta syystä. Sen sijaan kesällä löysin tieni partahuolitsijan penkkiin. Miellyttävä kokemus ja kulttuurina itselle uutta. Toimintana toki jo juurtunutta. Me like.