"Kuvittele, että luet hyvän romaanin. Kun pääset viimeiselle sivulle, sinulle paljastuu, että romaanin oli kirjoittanut tekoäly. Miltä sinusta tuntuu?"
Comments
Log in with your Bluesky account to leave a comment
Eikö toisaalta vaivannäön välttäminen ole keskeinen kehityksen ajuri? Myös niin, että kun elossa pysymisen vaiva vähenee, voi nähdä vaivaa vaikka kulttuurin tekemiseen tai vastaanottamiseen? Minäkin pelkään vaivattomuuden vaikutuksia, miten käy kun minkään eteen ei haluta nähdä vaivaa?
Niin, on vaikea ennustaa, mihin tekoälyn lopulta johtaa: jääkö enemmän resursseja luovuuteen vai tappaako se luovuuden, kun tekoäly voi hoitaa kirjan kirjoittamisenkin. Ehkä tämä pelottaa vain siksi, että on itse muutoksen keskellä ja joutuu muuttamaan omia toimintatapojaan.
En ole kovin optimistinen. Ainakin vaikuttaa siltä, että tekoäly tappaa valmiuden maksaa siitä, mitä olemme tottuneet pitämään luovana työnä. Miksi maksaa, jos ihan ookoota saa ainakin näennäisen ilmaiseksi?
Mua jaksaa jotenkin ihmetyttää se, että ihmiset laittavat tekoälyn tiivistämään pitkiä tekstejä muutamiksi avainkohdiksi ja lukevat vain niitä tiivistelmiä. Ikäänkuin alkuperäinen kirjoittaja olisi kiusallaan yrittänyt piilottaa ne tärkeät pointit pidemmän tekstin joukkoon.
Tätä tekevät varmaan ne, jotka eivät tykkää lukemisesta tai ymmärrä, miksi siihen kannattaisi käyttää aikaa, mutta haluavat silti tietää, mistä keskustellaan (ja voivat väittää lukeneensa puheenaiheena olevan kirjan, kun tietävät pääpointit).
Ja mä en luottaisi siihen, että tekoäly osaa nostaa tekstistä olennaiset pointit esiin. Se ei oikeasti pysty arvioimaan olennaisuutta tai tärkeyttä, vaan tuottaa tiivistykseltä näyttävän tekstin, jossa on *jotain* nostettu pääpointeiksi. Mutta millä perusteella ja mitä on jätetty pois, jää piiloon.
Luulen, että näin kävisi minullekin. Olisin loukkaantunut. Vaikka ei kirjailijakaan minulle sitä kirjaa olisi kirjoittanut. Silti, kun luen, nautinto tulee osittain siitä, että yrittää ymmärtää kirjailijan sielunmaisemaa tai miksi hän on käyttänyt tiettyjä sanoja, rakenteita, yms.
Olisin pettynyt, kirja olikin merkityksestä tyhjä.
Kielimallit eivät tiedä mitä ne kirjoittavat, joten millään luetulla ei ollutkaan mitään väliä. Hyvänolon tunne lukijana olikin vain väärinkäsitys - sama nolous kuin vastaisin tervehdykseen joka ei ollut minulle eikä edes tervehdys.
Osa lukunautintoa on siinä, että voi yrittää miettiä, miksi kirjailija on tehnyt tiettyjä valintoja. Toki tekoäykin tekee valintoja, mutta ehkä vain tilastollisia.
En halua kategorisesti kieltäytyä mistään, joten sovellan tekoälyn kirjoittamiin kirjoihin samaa kaavaa kuin muuhunkin kirjallisuuteen: jos sen sisältö herättää keskustelua ja sitä pidetään vuosienkin jälkeen merkittävänä teoksena, lupaan harkita lukemista.
Kokeellista kirjallisuutta tutkineena tekee mieli lisätä, että periaatteessa voisin kuvitella kiinnostavan teoksen, jonka tekoäly olisi kirjoittanut, mutta sen taustalla olisi ihminen, joka olisi tehnyt tiettyjä valintoja antaessaan tekoälylle prompteja. Mutta tähänkin vaaditaan kirjailija.
Kiinnostavia tekoälytekstejä ja kuvia yhdistää yleensä jonkinlainen absurdius ja virheen karnevalisointi. Kokeellinen kirjallisuus on sana sanalta rakentamista, ehkä AI muistuttaa enemmän kokeellista valokuvaamista: tarvitaan lukuisia räpsyjä ennen kuin saadaan aikaan jotain esittelemisen arvoista?
Tämäntyyppisiä kokeiluja on tehty ennenkin (esim. hakukonerunous, joka perustuu olemassaleviin teksteihin, joita valikoidaan hakukoneen avulla). Olen toki silti samaa mieltä Pölösen pääpointista, eli siitä, että vaivannäkö on tärkeää. Vaivaa kannattaa nähdä sekä kirjoittajan että lukijan.
Vastustan sitä, että tekoäly varastaa taiteilijoilta: käyttää ilmaiseksi heidän tekemäänsä työtä omien tuotostensa pohjana. Tekoälyn tulisi tehdä vaivalloiset, aikaa vievät epäpalkitsevat rutiinityöt ja jättää kulttuuri ja taide ihmisille. Luovuus, kulttuuri ja taide on ihmisyyden ydin.
Valju tunne voi toki tulla. Toinen kysymys on, että miltä tuntuu, jos kirjaa aloittaessa tietää, että se on tekoälyn tekemä ja se on oikein hyvä silti. Ja seuraava osa tulisi jo kuukauden päästä, ei vuoden. Jossain vaiheessa tähänkin varmaan päädytään. Sinällään myös huolestuttaa.
Jos jo etukäteen tietäisin, että kirja on tekoälyn tekemä, ehkä lukisin sitä erilaiset lasit päässä kuin ihmisen kirjoittamaa, eikä se silloin aiheuttaisi samanlaisia tunteita. Mutta en osaa sanoa, miten suhtautuisin, jos kirja olisikin hyvä. Ehkä siitä joskus tulee genre muiden joukossa.
Mutta käyttö liian löysin rantein aiheuttaa ongelmia jo nyt. Vanhastaan oli jo ilmiö, ettei vastaanottaja käsittänyt jotain tekstin pointtia, nyt on tullut sekin lisäksi, ettei lähettäjäkään.
Comments
Kielimallit eivät tiedä mitä ne kirjoittavat, joten millään luetulla ei ollutkaan mitään väliä. Hyvänolon tunne lukijana olikin vain väärinkäsitys - sama nolous kuin vastaisin tervehdykseen joka ei ollut minulle eikä edes tervehdys.